Takana on nyt kuukausi ilman opintopisteiden suorittamista, eli käytännössä loma kesäopintojeni keskellä. Viimeinen lomapäivä hiipi vähän varkain: luulin elokuisen kesäkurssini alkavan vasta tiistaina, mutta onneksi avasin tänään iltapäivällä kalenterini todetakseni, että kurssi alkaakin jo huomenna. Suuret suunnitelmat viimeiselle lomapäivälle menivät siis uusiksi, mutta en antanut sen lannistaa. Tulipahan kerrankin vietettyä viimeinen lomapäivä ilman valtavia paineita arkeen siirtymisestä.
Loman loppuessa mielessä pyörii kuitenkin samat ikuisuuskysymykset, jota kaikki elämäntaparemontissaan lomalla aktivoituneet pohtivat: Miten projektille nyt käy? Miten uusi tahti pysyy yllä arjen keskellä? Jaksanko lähteä jumppaan istuttuani päivän tunkkaisissa luentosaleissa? Miten käy yöunille, riittääkö alle kahdeksan tuntia vai onko pudotus 11-tuntisista unista "normaaliin rytmiin" liian raskas?
Ehkä pohdinnoissani on kuitenkin hieman liikaa dramatiikkaa. Elokuun ajan suoritan nimittäin vain yhtä kurssia, neljä tuntia kerrallaan 2-3 päivänä viikossa. Jaksaako sen ohella jumpata ja lenkkeillä? HAAHHAHHAA! Parempi olis jaksaa, muuten en kehtaa enää katsoa peiliin. Jos en jaksa, lopetan tämän blogin julkaisemisen ja vaivun sohvan pohjalle muumioitumaan sipsipussin kanssa. (Tämä on lupaus.)
Sitten vielä ihan arkikuulumisia:
Tämä viikko on ollut liikunnoiltaan sopivan monipuolinen, HeiaHeiassa se näytti tältä:
Lenkkeilyt olivat siis perinteisiä parisuhdehölkkiä, perjantain merkintään olen eritellyt hölkän osuuden (olisko ollut 2,5 km ja 20 min). Venyttelyitä en ole tällä viikolla erikseen merkinnyt, mutta jokaisen suorituksen jälkeen olen venytellyt lyhyet palauttavat, ja miltei jokaisena aktiivipäivänä hieman pidemmät venyttelyt illasta.
En yleensä aseta viikolle etukäteen liikuntatavoitteita lukuunottamatta vakiolenkkejä poikaystävän kanssa, mutta ensi viikolle olen asettanut yhden selkeän tavoitteen: raahaan rautakankiruhoni yliopistoliikunnan huomiselle syvävenyttelytunnille. Vaikka olen kahden vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt kokeilemassa yliopistoliikunnan jumppia, en ole kertaakaan käynyt venyttelemässä ohjatusti. Nyt jos koskaan on aika rikkoa jää ja käydä tutustumassa! Venyttelystä ja syvävenyttelystä valinnakseni päätyi jälkimmäinen yksinkertaisesti aikataulullisista syistä, perjantain venyttelytunti kun ei käy kalenteriini.
Toivottavasti tykästyn venyttelyyn niin, että siitä tulisi jokaviikkoinen tapa. Lihashuoltoa kun ei ole tullut harjoitettua mitenkään turhan paljoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti