Tänään oli siis ohjelmassa omien raajojen rajojen kokeilua yliopistoliikunnan syvävenyttelyn merkeissä. Melkein soimasin itseäni siitä, etten ollut aikaisemmin kokeillut venyttelytunteja, mutta toisaalta voin lohduttautua sillä, että venyttelen suhteellisen usein omatoimisesti kotona.
Tunti oli yllättävän kuumaa puuhaa, sillä huonosti ilmastoitu sali oli lämmennyt syvävenyttelyä edeltävien circuitin ja coren aikana todella nihkeäksi. Jos Pekka Pekkalan mukaan paidan kastuminen on urheilun kriteeri, niin tämän päivän venyttelystä ei ollut urheilu kaukana. Lämpö ei kuitenkaan ollut pahasta venytellessä: kaltaiseni vilukissakin tarkeni kerrankin hyvin ilman sukkia. Tunnin rauhallisuus yhdistettynä lämpöön toi koko kehoon niin ihanan raukeuden, että taisin kävellä kotiin kohtuuttoman leveä hymy naamallani. Onneksi kotimatkalle ei sattunut hirveän paljon vastaantulijoita. Tiedä mitä olisivat ajatelleet, luulleet vaikka hulluksi.
Kotiin tultuani keitin itselleni vihreää teetä isoon Satumetsä-mukiin ja uppouduin sohvalle Shakespearen Kesäyön unelman pauloihin. Avoimesta ikkunasta soi Harjun iltasoitto, sen jälkeen taisin nukahtaa toviksi. Herätessä oli yhä levollinen ja hyvä olo. Tällaisia leppoisia iltoja lisää, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti