Puolitoista viikkoa on hujahtanut ohi, enkä ole muistanut naputella tänne mitään. Kesäopintojeni loppurykäys on alkanut, joten tunnelma on jo syksyinen, ja illat ovat menneet lähinnä rauhoittuessa. Eilen illalla tuli kuitenkin tehtyä jotain HeiaHeia-merkinnän ja blogimaininnan arvoista: kirkkovenesoutu, matka noin 23 km, aika 3 tuntia.
![]() |
Kuva: Christoph2602 @ Flickr |
Kyseessä oli yliopistoliikunnan kirkkovenesoutureissu, jonne kaverini houkutteli minut mukaan. Olin kyllä katsellut kurssia kesäohjelmasta, mutta taloudellisesta tilanteestani johtuen ajattelin jättää reissun väliin ja "säästää" kymmenen euroa. Lopulta aika vähällä maanittelulla pyörsin päätökseni ja totesin, että voisi ne kymmenen euroa huonomminkin käyttää, joten ilmoittauduin kurssille ja maksoin kurssimaksun nopeasti, ettei kävisi myöhemmin harmittamaan.
Näin soutureissua seuraavana päivänä voin kertoa, että ei tosiaankaan harmita! Sää oli mitä mahtavin ja soutukin sujui, vaikka valtaosa soutuporukastamme (minä mukaanlukien) oli ensimmäistä kertaa kirkkoveneen airoissa. Ja mikäs sen parempaa, kuin Suomen kauniit sisävesistöt! Olen tainnut mainita rakkaudestani järviin aikaisemminkin, ja taisin puhua soutuparilleni siitä koko matkan. Nuuhkin järven tuoksua, kuuntelin veden loisketta airojen alla, ihastelin illaksi tyyntynyttä veden pintaa.
Vaikka ympärillä olikin puheensorinaa, airojen ja penkkien natinaa ja hetkittäistä airojen kolinaa (ei se rytmi kuitenkaan ihan kaiken aikaa lapasessa pysynyt), oli reissu kaiken kaikkiaan todella rauhoittava, suorastaan meditatiivinen. Vanha melontakutkutus nousi jälleen pintaan: parin yön kesäreissu kajakilla on ollut haaveenani varhaisnuoruudesta lähtien, mutta jostain syystä en ole koskaan kuitenkaan aktiivisesti hakeutunut melonnan pariin. Melontaharrastuksen startti tälle syksylle on ehkä hieman liian myöhäinen, mutta ensi keväänä voisin tarttua todellakin toimeen ja osallistua melontakurssille. Tämä on vakaa aikomus.
Sitten muuta:
Älä osta mitään (turhaa) -kuri on pitänyt melko hyvin, sillä soutureissusta saamani ilo ja inspiraatio oli todellakin yhden soutureissun arvoinen. Tänään sen sijaan olin lämmöstä sekaisin (+25 astetta!) ja ostin mehujään. En kuitenkaan ryhdy ruoskimaan itseäni, sillä ei 0,90 euron hintainen Twister kaada talouskuriani tai herkkujen vähentämiskuuria. Yleisesti ottaen siis hyvin menee! Olen tietoisesti vältellyt yliopiston kirjastoa ja sen kahvilaa, sillä kahvin ja salmiakkiauton houkutuksesta en ehkä edelleenkään selviäisi, mutta lähikaupassa käydessä karkkipussit eivät enää huuda minua luokseen, vähän kuiskivat vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti