Otsikossa olennaisin. Lähdin tänään lyhyelle sauvakävelylenkille tarkoituksenani rento ja mukava fiilis ja kenties paremmat yöunet tulevana yönä. Eihän se tietenkään mennyt suunnitelmien mukaisesti – alkaa hieman tuntua siltä, ettei minun lenkkini koskaan mene niin, että ne ansaitsisivat suurta blogihehkutusta.
Tällä kertaa lenkissä ei ollut mitään muuta ongelmaa kuin se, että päätin ylipäätään lähteä lenkille. Eilen illalla joululomalta takaisin Jyväskylään tullessa lunta tuiskutti oikein kunnolla ja olinkin suorastaan innoissani siitä, että pääsen nauttimaan lumisista maisemista ulkoillessani. En sitten ottanut huomioon sitä, miten kivasti lumi pakkautuu auratuilta ja tallatuilta väyliltä superliukkaaksi peilipinnaksi tällaisilla nollan ja pikkupakkasen välillä keikkuvilla keleillä. Eli ulkoilun viehätys hukkui pystyssäpysymistaisteluun.
Sain rämmittyä läpi lyhyeksi suunnittelemani lenkin, mutta kotiin päästessäni ne tavoittelemani rentous ja hyvä olo olivat kauempana kuin ennen lenkin aloitusta. Tilalla oli päänsärky ja armoton ärsytys. Toisen kävelysauvan sompakin hukkui jonnekin hankeen. (Miksi ihmeessä ne on kiinni vaan kierteillä? Vielä oikein ruuvasin ne tiukemmalle ennen lähtöä.)
Suuntasin kiukkuisena suihkuun ja jätin poikaystävän yksin ripustamaan valtavaa määrää vastapestyjä pyykkejä. Siitäkin tuli myöhemmin vain paha mieli, kun poikaystävänikin joutui kärsijäksi pieleen menneen lenkkini osalta. Hyvittelin turhaa äksyilyäni tekemällä mansikka-banaani -smoothieta, ja väärinkohdellun poikaystävän lisäksi sillä herkulla taisin leppyä myös itse.
Smoothien teossa tuli korkattua taloutemme uusin lapsukainen eli monitoimikone. Nappasin kyseisen värkin naapurilta, joka alakerran ilmoitustaululla ilmoitti luovuttavansa vanhan Phillipsinsä hyvään kotiin. Kone toimi kovasta äänestä huolimatta, aivan kuten naapuri lupasi.Kävi jo mielessä, että täytynee tiputtaa joku päivä kiitoslappu postiluukkuun.
Monitoimikoneelle lienee muutenkin töitä tulevaisuudessa: alkanut vuosi tuo nimittäin mukanaan entistä enemmän ruoanlaittoa itse aivan alusta alkaen, sillä päätimme poikaystävän kanssa kokeilla hiilihydraattitietoista ruokavaliota. "Karpiksi" en vielä oikein uskalla itseäni tituleerata, sillä tiedän hiilareista vielä hyvin vähän, mutta perehtymistä ja kertomusta siitä tiedossa lisää lähiaikoina.
Nyt käyn piikkimatolle ja siitä nukkumaan. Kyllä, sain eilen vihdoinkin ostettua itselleni piikkimaton postuumina joululahjana! Clas Ohlsonin alesta löytyi 19,95 euroa maksanut Yantra-piikkimatto, jonka mukana tuli myös säilytyspussi. Eipähän tarvitse murehtia, että piikit repisivät säilytyksessä viereen sattuvia esineparkoja.
Olen haaveillut koko päivän piikkimatolla makoilusta. Kukapa olisi syksyllä uskonut, että innostun piikeistä selässäni vielä näin innolla, puhumattakaan siitä, miten odotan jo ensi viikon fysioterapiaa ja akupunktioneuloja...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti