"Karppauksesta", kokeiluista ja kohtuudesta

Otsikko lainausmerkeissä siksi, että olen alkanut jo tässä vaiheessa (puolentoista hyväkarppiviikon jälkeen) hieman epäröimään. En ole edelleenkään saanut itseäni liikkeelle ja kirjastoon hankkimaan lisätietoa karppiruokavaliosta, eli ruokavaliomme on toistaiseksi ollut vähän jotakin karppiruokaan päin: käytännössä siis ei perunaa, vaaleaa pastaa, riisiä tai vaaleaa leipää. Sokereita en ole jaksanut edes ryhtyä syynäämään huolella, joten piilosokereita on tullut varmasti syötyä, plus että siihen päälle vielä ei-niin-piilossa olevat sokerit pakastemarjoista. Pakastin loppukesästä mansikoita, pensasmustikoita ja vadelmia, ja ripsuttelin päälle sokeria aika roisilla kädellä "ettei tarttee sit sulatuksen jälkeen enää lisätä..." No ei tarvitse todellakaan lisätä sokeria, ei. Hyvä minä.

Suurin muutos ruokavaliossa onkin näkynyt lähinnä kokkausosastolla: "karppauksen" nimissä tulee kokeiltua uudenlaisia lisukkeita ja ruokavaihtoehtoja. Eipä olisi ennen tätä tammikuuta käynyt mielessäkään kokeilla lanttupydäriä, kahden kaalin muusia tai munakasrullaa. Toisaalta lisääntynyt kotikokkaus näkyy myös ruokalaskussa: vähän päälle viikossa on mennyt ruokaan saman verran rahaa kuin viime vuoden puolella meni puolessa kuukaudessa. Täytynee kasvattaa ruokabudjettia jotenkin tai ottaa ruokaostosten kuitit tarkan kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Toinen suuri muutos on tullut herkuttelupuoleen. Kaikenlainen herkuttelu ja suoranainen mässäily on nimittäin ollut suurin paheeni aina. Olen lapsesta lähtien natustanut karkkia enemmän kuin monet ikätoverini, ja viimeisimpien vuosien aikana kuvioon astuivat mukaan myös sipsit.

Viikottainen karkkipäivä on hyvä ajatus, mutta siihen sisältyvä kontrollin ajatus on kuitenkin suurta itsepetosta, jos silloin saa syödä ison pussillisen karkkia ja ahmia perään vielä roisisti sipsejä kermaviilidipin kera. Hulluimpina päivinä huuhdoin karkit ja sipsit alas vieläpä kokiksella. Kohtuus siis pysyi vain herkuttelupäivien määrässä, herkkujen määrä oli järkyttävä.

Sopimuksemme mukaan karkit ovat näin alkuun täysin pannassa, sipseistä puhumattakaan. Viime viikonloppu meni vielä helposti ilman herkkuja ensimmäisen viikonlopun huumassa, mutta tänään (olen vielä henkisesti perjantaissa) herkkujen haamu kävi korvani taakse kuiskuttelemaan. Poikaystävä lähti morjenstamaan kavereitaan, joten minä jäin yksin kotiin demoneineni. Hetkittäin tuntui, ettei ajatuksissa muuta kiertänytkään kuin rapeat, kullankeltaiset sipsit ja herkullinen barbeque- tai american-dippi. Jos niistä pääsinkin hetkeksi, niin aloin haaveilemaan hedelmäkarkeista. Olin jo nostanut kukkaroni eteisen pöydälle valmiiksi kauppareissua varten, mutta lykkäsin ja lykkäsin lähtöä. Tätä taistelua kävin kello 23:een asti, jolloin lähikauppa meni kiinni.

Voittajafiilis!

Sitten onkin enää se vaikeampi päivä eli lauantai edessä... Lauantai kun on oikeasti ollut meillä se varsinainen herkkupäivä. Huomenillalla en kuitenkaan toivottavasti ole yksin kotona. On helpompi hillitä itsensä, kun voi hakea henkistä tukea poikaystävältä. Perunalastut ovat hänenkin kielletty suosikkinsa – meitä on siis täällä kaksi kärsimässä, mutta toisaalta myös kaksi kurinpitäjää.