Kroppa kuntoon! -blogin Viivin postauksen innoittamana eksyin minäkin Kunto Plussan sivuille testaamaan, millainen liikunta sopisi minulle. Tulokset olivat enemmän kuin koomiset. No, lukekaa ensin itse:

Olet itsenäinen, riippumaton ja kurinalainen

Et pelkää teknisesti vaikeita suorituksia etkä kovaa, kurinalaista työtä.

Haluat olla riippumaton ja itsenäinen ja vaadit itseltäsi paljon.
Persoonallisuus: Olet luotettava ja järkevä. Ajattelet loogisesti ja näet myös yksityiskohdat. Pidät järjestyksestä ja pyrit yltämään hyviin työsuorituksiin.
Liikunta: Harjoittelet mielummin yksin kuin ryhmässä ja sinulle sopivat yksilölajit paremmin kuin joukkuelajit. Sinulla on itsekuria myös pitkäkestoiseen harjoitteluun.
Sinulle sopii esimerkiksi maantiepyöräily tai tavoitteellinen voimaharjoittelu. Sinulla on edellytyksiä suunnitelmallisten harjoitusohjelmien noudattamiseen. Sinulle sopivat lajit, joissa voit seurata kehitystäsi, edistymistäsi ja tuloksiasi. Sinulla on myös sitkeyttä ylläpitää notkeuttasi kotikuntoilulla.
Paras harjoitteluajankohta: Sinun energiatasosi on korkeimmillaan myöhään illalla. Tahdonvoimallasi pystyt nousemaan aamulla lenkille, mutta sinun on merkittävästi helpompi treenata iltaisin - ja silloin liikuntasaleillakin on väljempää.
Lajit

• KUNTOA: Budolajit, maantiepyöräily, pitkänmatkanjuoksu, uinti, murtomaahiihto
• VOIMAA: Voimaharjoittelu kuntosalilla tai kotona
• NOTKEUTTA: Jooga, pilates ja kotijumppa

 Ja nyt voimme yhdessä revetä räkäiseen nauruun: HAHAHAHAHAH!

Sen verran voin toki myöntää, että persoonallisuuden osalta allekirjoitan osan väitteistä. Pyrin olemaan looginen ja yksityiskohtiin saatan uppoutua liiaksikin pipertelemään. Pidän myös järjestyksestä (vaikka se ei aina käytännön tasolla näykään) ja pyrin hyviin työsuorituksiin, kyllä. Mutta tuo liikuntaosio ei sitten täsmääkään, ei yhtään. Tykkään harrastaa ryhmässä, yksin harjoittelu on ankeeta hommaa. Joukkuelajit, etenkin palloilulajit, eivät kyllä ehkä ole vahvimpia heiniäni, sillä olen usein äitini sanoin "vastapuolen paras pelaaja", mutta tykkään yrittää silti.

Hämmentävin osuus on silti lause "Sinulla on itsekuria myös pitkäkestoiseen harjoitteluun." Ai on vai? Ennen eilisiltaa en edes tiennyt, mitä 'itsekuri' tarkoittaa. Missä siis on itsekurini pitkäkestoiseen harjoitteluun? Jos pitkäkestoisella harjoittelulla tarkoitetaan kahden viikon putkea, niin joo, sellaiseen itsekurini riittää juuri ja juuri. Sitten tulee flunssa tai muuten vain laiskottaa, ja siitä seuraakin useiden viikkojen liikunnan välttelemisen harjoittelu.

Lajiehdotuksille täytyy kyllä nyökytellä hyväksyvästi, sillä kunnon ja notkeuden osalta tykkään ehdotuksista. Maantiepyöräily tai pitkänmatkanjuoksu eivät ole aivan leipälajejani, mutta uintia ja murtomaahiihtoa on tullut harrastettua mahdollisuuksien puitteissa jo useamman vuoden ajan. Budolajeista taas olen tutustunut taekwondoon, ja on kyllä pitkästä aikaa valtava ikävä tatamille. Notkeusosastolta jooga on tuttu, astangajoogaa olen harrastanut pari lyhyttä jaksoa elämästäni.

Kaikkia näitä liikuntakokeiluitani kuitenkin leimaa nimenomaan lyhytaikaisuus ja kesken jättäminen. Taekwondo jäi aikoinaan, kun seurustelu ja koulu kiinnostivat enemmän, jooga taas siksi, etten osannut tehdä edes lyhyestä joogatuokiosta päivittäistä tai edes useamman kerran viikossa toistuvaa tapaa. Muut ryhmässämme kehittyivät, saivat lisää notkeutta ja voimaa, kun minä ähisin ja puhisin taipuisana kuin rautakanki.

Että sellainen testi. Eihän näitä kuulu vakavasti ottaa, mutta toki hyvänä ajatusten herättelijöinä tällaiset leikkimieliset testit toimivat. Tämä testi nostikin mieleeni kysymyksen siitä, miksi suhtaudun joihinkin kursseihini kuin kysymys olisi elämästä ja kuolemasta, mutta oma terveyteni (jossa viime kädessä on kysymys elämästä ja kuolemasta sekä niiden laadusta) ei saa osakseen samanlaista panostusta.

Miten siirtäisin osan opiskelujeni intohimosta lenkkipoluille ja jumppatunneille?