![]() |
Kuva: Tingatinga style sign by Equi_ @ Flickr |
Koska tällä viikolla ei ollut kuin yhdet rugbyharjoitukset, päätin kehitellä viikolle muuta liikuntaa yliopistoliikunnan ohjatuilta tunneilta. Vielä eilen suunnitelmissa oli mennä lihaskuntotunnille, mutta koska surkeat hauikseni valittivat tuskaansa tänään aamullakin, päätin jättää rääkkäämisen sikseen ja kokeilla afrotuntia. Kannatti lähteä!
Aikaisemmat kokemukseni afrotanssista ovat muistaakseni yläasteajoilta, ja mieleen oli jäänyt ainoastaan se, että se on melkoista tamppaamista. Sitä se tosiaan olikin, rytmi imaisi mukaansa ja kannat tömisivät lattiaan. Ajoitin kokeiluni hyvään saumaan, sillä tänään tunnilla oli syksyn ensimmäistä kertaa liverumpali antamassa rytmiä. Ison djemberummun matala basso oli kerrassaan hurmaava – tosin hurmaannun matalista taajuksista, oli kyseessä sitten mikä soitin hyvänsä.
Alkuun hieman arastelin koreografista tuntia, mutta sain helposti kiinni jutun juonesta. Tunnilla opeteltiin kahta eri koreografiaa, ja askelsarjojen läpikäymiseen käytettiin yllättävän paljon aikaa. Alkutunnista mielessäni kävi hölmö pelon häivähdys siitä, saanko tunnilla edes kunnolla hikeä pintaan, mutta kun lopuksi käytiin molemmat tanssit oikeassa tempossa läpi, sai oman kroppansa pistää ihan kunnolla likoon.
Täytyy tunnustaa, että alkutunnista hieman kaipasin viime kevään suosikkiani zumbaa, joka on on silkkaa tykitystä ja hikeä ensiaskeleesta loppuun asti, mutta lopputunnista olin niin djemben vietävissä, ettei zumbajumputus käynyt mielessäkään. Aurinko kajasti päätyseinän lasitiilien läpi ja tunnin jälkeen hymyilytti väkisinkin.
Tulipa samalla reissulla testattua myös L-rakennuksen naisten pukuhuoneen perältä löytyvä sauna. Mennessämme saunaan emme hoksanneet pesuhuoneen ovenpielestä löytynyttä hallintapaneelia, joten sauna oli kohtuullisen vilpoisa sinne käydessämme. Onneksi samoihin aikoihin saunaan tulossa ollut (oletettavasti kokeneempi) käyttäjä oli hoksannut kääntää kiuasta hieman lämpimämmäksi, ja hyvin pian saunassa olikin oikein miellyttävät löylyt.
Kun afron ja löylyjen jälkeen kävin vielä Ilokivellä kiskaisemassa ison satsin spagettia ja jauhelihakastiketta napaani, oli olo niin rento, että olin lähellä nukahtaa ruokalan pöytään. Tallustelin kotiin, kaivauduin sohvannurkkaan Lemmen viemää -sarjan ääreen ja vaivuin neuloosiin. (Jossain vaiheessa kyllä vaivuin uneenkin.)
Oli siis aivan mahtava varaslähtö viikonloppuun! Opintojen osalta en saanut tehtyä sitä vähääkään, mitä tänään olisi ollut tarkoitus tehdä, mutta ei kannata itkeä kaatunutta maitoa, jos tilalle saa isomman lasillisen limpparia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti