Olenpas taas päivitellyt harvakseltaan, mutta tällä kertaa siihen on hyvä syy: olen harrastanut liikuntaa! (Jätän mainitsematta sen, että olen pelannut myös ihan liikaa Älypään tetristä.) Olen siis asettanut itselleni viikkotavoitteeksi kolme tuntia liikuntaa viikossa. Normaalisti tämä aika tulisi täyteen kaksilla rugbyharjoituksilla, mutta koska en ole viime viikkoina päässyt kuin yhtenä iltana viikossa palloilemaan, olen ottanut tavoitettani kiinni yliopistoliikunnan jumpilla.
Viikot 47 ja 48 näyttävät siis HeiaHeian lokissani tältä:
Tällä ja viime viikolla olen tehnyt tuttavuutta combaticin kanssa. Ne tunnit tekevät yläkropalleni niin hyvää, että voin ehkä vihdoinkin julistaa löytäneeni ratkaisun ikuisiin selkävaivoihini! Taekwondohistoriani on niillä tunneilla niin hyöty kuin haittakin: tykkään potkia ja huitoa ilmaa, mutta välillä mielessäni käy ajatus siitä, miksi ihmeessä sitä pitää tehdä niin kamalan tamppausmusiikin tahtiin. Vanha kunnon tekniikkapipertäjäni sisälläni inhoaa myöskin kappaleita, joissa nopeat potkusarjat ovat liian nopeita ja menevät onnettomaksi roiskimiseksi sinne päin. Mutta se onkin henkilökohtainen ongelmani, sillä jalkani eivät ole koskaan olleet erityisen vauhdikasta laatua.
Kaiken kaikkiaan kokemukset ovat kuitenkin olleet plussan puolella: kaiken negatiivisen kumoaa se tunne, kun veri välillä kiertää päässäkin asti.
Eilen tuli myös käytyä elämäni toista kertaa syvävenyttelytunnilla. Senkin kuvittelin tekevän todella hyvää, mutta ilmeisesti onnistuin venyttämään etureisiäni turhan rajusti, vaikka mitään tuskaa en tunnilla tuntenut. En huomannut jaloissani mitään omituista aikaisemmin tänään, mutta rugbytreenien alkulämpässä reidet tuntuivat kumman kireiltä. Pyrin ottamaan iisisti, ja hetken tuntui siltä, että jalat suostuvat kuin suostuvatkin yhteistyöhön kanssani, mutta ei. Loppuharjoituksista pitikin sitten kehitellä reidettömiä vaihtoehtoja, etten hajottaisi itseäni enempää.
Hippokisa-asennetta on ehkä vihdoinkin löytynyt hieman, sillä vaikka jalkani eivät ole mitkään nopeat pökkelöt, pää olisi halunnut leikkimielisessä viestissä juosta lujaa. Jouduin siis suitsimaan juoksuintoani, joka ei näyttäydy mitenkään turhan usein. No, jospa siitä jäi nyt jotain säilöön ensi viikollekin.
Nyt luvassa on kaksi lepopäivää reisille. Tänä viikonloppuna lupaan käyttää ainoastaan aivojani, luvassa on nimittäin syksyn opintojen loppukiri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti