Letkukäsi-Edward

Hiljaisuudesta huolimatta olen hengissä, jei!

Viime viikolla hikiliikunnat jäivät väliin, mutta sen sijaan harjoitin maksan kestävyyskuntoa piipahtamalla Tallinnassa. Matkan takia missasin myös puolet rugbykurssista, ja harmikseni se puoli oli juuri se, jolla käsiteltiin pelin erikoistilanteita. Tutustuin niihin sen sijaan katsomalla tallinnalaisessa muka-irkkupubissa rugbya joltain urheilukanavalta, hien sijaan virtasi olut.

Eilen tuli sentään käytyä pallottelemassa joukkueen harjoituksissa. Meitä uusia oli paikalla paljon, joten en  onneksi tainnut olla ainut, jolla pallo oli hetkittäin hukassa niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisestikin. Omalta osaltani sain huomata, että käsien, jalkojen ja pään yhtäaikainen toiminta aiheuttaa suuren ylikuormituksen, ja yleensä jokin osa-alue unohtuu. Monesti toimintahäiriöt pään alueella aiheuttavat ongelmia myös käsien ja jalkojen toimintaan.

Mutta se tästä syvällisestä kehon liikuttamisen analyysistä. Ihan syystä olen humanisti enkä liikuntatieteilijä.

Tähän väliin olin aikeissa kirjoittaa jotain humanistin hauiksesta ja siitä, miten se ei taida kasvaa kirjoja lukemalla. Syy heikolle haballeni ei kuitenkaan taida löytyä opinnoistani, vaan siitä, mitä en tee silloin kun en opiskele.

Eli suoraan sanottuna: en ole harjoittanut lihaskuntoani aikoihin. HeiaHeia kertoo, että yritin aloittaa kuntosaliharjoittelun 9.10., mutta yrityksen tasolle eli yhteen kertaanhan se taas jäi. Sen valossa ei ole mikään ihme, että hauikseni tuli eilisestä kipeäksi, vaikka varsinainen ja lyhyeksi jäänyt lihaskunto-osio keskittyi keskivartaloon. Aika surullinen suoritus se hauikseltani silti oli, se täytyy tunnustaa. Letkukäsi-Edward.

Huomenna aion korkata yliopistoliikunnan syyskauden! Tiedän, aloitukseni on hieman myöhässä, mutta parempi marraskuussa kuin ei milloinkaan...