Pahin morkkis viime viikosta on hellittänyt. Viikkoon taisi sisältyä vain yksi lenkki (tai ehkä kaksi, en ole varma), mutta se ei ole maailmanloppu. Aika harva asia ylipäätään on maailmanloppu, paitsi tietenkin maailmanloppu itse. Edes viikonlopun häät herkullisine ruokineen eivät pystyneet suistamaan planeettoja radoiltaan, sillä salaatti oli niin herkullista, etten pystynyt kiskomaan ähkyjä pääruoalla. En ehtinyt kakkuakaan santsaamaan, kun serkkujen kanssa järkätyn ohjelmanumeron valmistelut veivät parhaan santsimahdollisuuden. Opittua: jos et muuten pysy erossa kakkupöydästä, hanki jotain tekemistä joka vie sinut kauas siitä.
Tänään tuli käytyä taas lenkillä. Tempo oli aikaisempia lenkkejä rivakampi, korvasimme pitkät kevyehköt hölkkäpätkät suoranaisella juoksulla. Lisäksi pysähdyimme matkan varrella puistoon tekemään hieman vatsa- ja selkälihasliikkeitä. Varsinaisen lenkin jälkeen käytimme vielä jokusen minuutin kiipeämällä rappusia. Kova rutistus siis, sykkeet huitelivat luultavasti aika korkealla, mutta olo on todella hyvä. Ennen nukkumaanmenoa vielä rauhalliset venyttelyt, niin olo ei ole huomennakaan tuskainen.
Lenkkeilyn ja venyttelyn vakiinnuttua jonkinlaisiksi tavoiksi olen miettinyt lihaskunnon osuutta. Jostain sain viime viikolla päähäni ajatuksen, että pitäisi mennä kuntosalille. Toissakeväänä kävin yliopistoliikunnan kuntosalikurssin kokeilumielessä enkä jäänyt välittömästi koukkuun, mutta ehkä pitäisi antaa salille toinen mahdollisuus? Jotenkin ajatuskin salille lähtemisestä tuntuu kuitenkin hieman nihkeältä: jos se ensimmäisillä kerroilla tuntui yksitoikkoiselta ja tylsältä, mihin se olisi siitä vuodessa muuttunut?
Varmaa joka tapauksessa on, että näille voimattomille lihaksilleni tekisi hyvää muukin kuin vain satunnainen telkkarijumppa. Core-puolen harjoittaminen on hiljalleen vakiintunut tavaksi, mutta ylä- ja alakroppa kaipaisivat säännöllisempää harjoitusta. En kuitenkaan ole täysin varma, mitä niiden kanssa tekisin. Ehkä tutustun uusiin jumppiin elokuussa yliopistoliikunnan kesätauon loputtua, jos sieltä löytyisi muutakin mukaansatempaavaa kuin vain ihanan ohjaajan ihana core.
Kiloklubin kanssa taas on käynyt niin, etten ole jaksanut kirjata sinne mitään sitten viime perjantain. Jotenkin homman kokonaisvaltaisuus on niin aikaavievää, etten ole jaksanut nähdä sitä vaivaa, että syöttäisin sinne reseptejä ja syömiäni sapuskoja. Ja jos palvelua ei käytä huolella, siitä ei ole mitään hyötyä. Päätin siis, että tämä saa toistaiseksi riittää, opin jo, että hyvät rasvat on sallittuja, että syön kuituja kohtalaisen hyvin ja että hedelmiä ja vihanneksia pitäisi syödä enemmän. Näillä opeilla mennään toistaiseksi. Ehkä palaan palvelun pariin vielä myöhemmin tarkistaakseni, mihin suuntaan syömiseni on mennyt, mutta jatkuvaa kyttäystä en nyt jaksa. Tällä hetkellä Kiloklubin mielenkiintoisin anti minulle on hurjasti painoa pudottaneen kaverin päiväkirja, johon tunnustan olevani koukussa. Keep going, T! :)
Tällaista siis tällä viikolla. Mielessä pyörii paljon ajatuksia, joista kirjoittaa, mutta "kesäloman" (lue: heinäkuun tentittömän jakson) alettua kaunokirjallisuus on vienyt minut mennessään. Ja vieköön vain, ehdin analysoimaan elämääni jälleen syksymmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti