Olen sairastanut nyt päälle viikon. Kurkkukipu ja tukkoisen pään tuska ovat vaihtuneet älyttömään yskään ja etenkin aamuisin rankkaan niistämiseen. Hikiliikuntaan en siis vieläkään pysty, vaikka mieli kuinka kovasti tekisikin. On se kumma, miten lenkkeily ja jumppa alkavat kuulostaa parhaalta mahdolliselta ajanvietteeltä juuri silloin, kun niiden harrastaminen ei ole missään määrin järkevää.
Eilen sain sentään hoidettua selkäasioita: sain vihdoinkin varattua ensimmäisen käynnin fysioterapeutille. Puhelua ennen tosin ahdistuin hetken fysioterapian hinnoista ja muista raha-asioista, mutta kaverin ja äidin tsemppaus toimi: en toivottavasti maksa itseäni kipeäksi vaan terveeksi. Ensimmäisestä paikasta hintoja tiedusteltuani jouduin hengähtämään hetken ja toteamaan, että se oli ehkä poikkeuksellisen kallis paikka. Niin se taisi todella olla. Seuraava paikka, johon soitin, oli sijainniltaan kotiani lähempänä ja hinnoiltaan paljon inhimillisempi, minkä lisäksi saan opiskelija-alennusta Kela-korvauksien jälkeen maksettavaksi jääneestä omavastuuosuudesta. (Ihana sininen opiskelijakorttini, talouteni rakastaa sinua!)
Ensimmäinen tapaaminen fysioterapeutin kanssa hoituikin heti kätevästi seuraavalle päivälle.
Ja ai että, kun se oli hyvä käynti ihan jo henkiselläkin tasolla! Helpotti suunnattomasti kuulla, että aina uudestaan palaavilla niskakivuillani on selkeä syy: yläosasta lyhyeltä matkalta liian suora selkäranka. Syytän siitä geenejäni, en nimittäin ole perheeni ainut, jolla on havaittu kyseistä ongelmaa. Suvun kainuulainen suoraselkäisyys on nuorimmissa sukupolvissa kehittynyt liian konkreettiselle tasolle. No, ongelma on nyt tunnistettu, joten sitä on helpompi käsitellä.
Käyntiin sisältyi tilannekartoituksen lisäksi hieman niskan hierontaa ja venyttelyä, joista etenkin jälkimmäinen teki aivan pirun hyvää. Tuntui, kuin ruotoni olisi kasvanut tällä yhdellä käynnillä noin kymmenen senttiä. Hoito lopetettiin akupunktioon, mikä oli koko käynnin jännittävin osuus. En ole varsinaisesti neulakammoinen, mutta ajatus piikeistä lihassani karmi silti. Akupunktiosta paljon hyvää kuulleena päätin kuitenkin kokeilla neulatyynyn roolia jopa heikotuksen uhallakin. Pirun outo olo siitä tuli, mutta fysioterapeutti rauhoitteli, että useimmille tulee hieman pössyttelyä vastaava olotila ensimmäisestä akupunktiohoidosta. En tiedä, johtuiko se omalla kohdallani sen tiedostamisesta, että selässäni törrötti monta neulaa, vai toimiko akupunktio odotusten mukaan. Joka tapauksessa olen valmis ottamaan neuloja nahkaani jatkossakin, kunhan minun ei tarvitse nähdä toimenpidettä.
Käynnin jälkeen oli energisen rentoutunut olo, letkeä meininki. Tulin kotiin ja jammailin vähän Jarkko Martikaisen Uskon tahtiin. Olen myös koko päivän tiedostanut hartiani, pyrkinyt rentouteen ja hyviin työasentoihin. Kunpa tällaiset asiat tiedostaisi muulloinkin kuin vain ongelmien äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti