Sen lisäksi, että niskani ovat surullisenkuuluisan tohjona, harmia aiheuttaa toisinaan myös muut selän osat heikon lihaskunnon ja selän nivellukkojen muodossa. Viimeisimmät kokemukset ovat tältä viikolta: torstaiaamuna heräsin aivan lukossa. Alaselkään jumahtanut lukko rajoitti jo kaikkein yksinkertaisimpiakin toimenpiteitä kuten istahtamista, housujen pukemista ja kipeimmillään jopa kävelyä. Ajattelin silti vetristää selkääni ja kävellä yliopistolle syömään.
No, eihän se hyvin mennyt: jalat meinasivat lähteä alta muutamaan otteeseen, enkä illalla kotona pystynyt enää tekemään muuta kuin makaamaan aloillani ja lepuuttamaan selkääni.
Tässä vaiheessa alkoi tulla ääretön ärsytys itseäni kohtaan. Ongelma ei ilmene ensimmäistä kertaa, vaikka ratkaisu olisi helppo ja suht toimiva: tukilihaksiston maltillista ja säännöllistä kunnossapitoa. Ongelmat lukkojen kanssa eivät kyllä yleensä pääse kasvamaan tällaisiin mittoihin, mutta ei se ole riittävä perustelu hylätä selän hyvinvointi kokonaan.
Ei tämä voi näin mennä. Tulevaisuudensuunnitelmiini kuuluu core-jumppaa ja fysioterapiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti