Viikot ovat taas vierähtäneet vauhdilla. Ensin tuhersin kesäopintojeni loppurutistuksen kanssa, sitten hieman sairastelin ja viime viikonloppu meni juhlahumussa kotipaikkakunnalla. Nyt olen kuitenkin takaisin arkielämäni kimpussa ja täynnä uutta intoa ja ajatuksia. Niitä ajatuksia kaadankin tähän päivitykseen roppakaupalla.
Kaiken ajatusvyöryn takana on yksi puhelu ja kolme varttia kestänyt tapaaminen.
Sain viime viikolla puhelun jyväskyläläiseltä liikuntakeskukselta, jonka avoimien ovien päivässä joku tuttuni oli vinkannut minua heille, ja tottahan toki olin valmis pistäytymään paikan päällä. Oikeastaan kuntosalijäsenyys ei ole ollut minulle kaikkein ajankohtaisin ajatus, sillä olen ollut tyytyväinen yliopistoliikunnan palveluihin (ja erityisesti hintoihin). Päätin kuitenkin käydä kuuntelemassa paikan esittelyn ja jäsenyyden markkinoinnin, sillä porkkanaksi käynnille luvattiin 2 viikon ilmaisia treenejä.
Esittelyn yhteydessä minulta kyseltiin kaikenlaista harrastuksistani, liikuntahistoriastani, nykykunnostani ja tavoitteista. Kolmesta ensimmäisenä mainitusta juttua riitti runsaastikin, mutta tavoitteiden kohdalla jäädyin. En ehkä ollut koskaan edes pahemmin miettinyt asiaa.
Mitä minä tältä liikuntaharrastukseltani haluan?
No, terveyttä ja painonhallintaa. Paino tuntuu olevan tällä hetkellä kohtuullisen hyvin hanskassa: vuodenvaihteen huippulukemista 65,5 kilosta lukemat ovat asettuneet noin 61 kilon tienoille. Jossain vaiheessa haaveilin 59 kg:sta, mutta lopulta totesin parin kilon tikistyksen olevan ihan turhaa, minä näytän ihan kivalta näinkin.
Painonhallintaa en kuitenkaan hoksannut ottaa puheeksi, vaan mutisin jotain ympäripyöreitä liikunnan monipuolisuuden lisäämisestä. (Mikä kyllä siis on ihan todella sellainen asia, johon haluaisin paneutua, sillä liian usein jämähdän lenkki-core-zumba -akselille.) Minua jututtanut markkinointi-ihminen halusi kuitenkin konkreettisempia esimerkkejä.
Onko minulla mitään mitattavaa tavoitetta?
Hömm, olin suunnitellut osallistuvani lokakuun alussa JYY-cooperiin, ja jotenkin siinä haastattelutilanteessa möläytin tavoitteekseni 2200 metriä. Hha! Jaksan kyllä hölkätä sen verran, mutta aikaa menee vähintäänkin 20 minuuttia. Lokakuun alkuun ei ole enää kuin kuukausi. Epärealistinen tavoite.
Kun sitten oikein kaivelemalla kaivelin liikkujaminääni, muistin että tavoitteenani olisi saada selkä kuntoon. Ongelmat niin ylä- kuin alaselänkin kanssa ovat jatkuneet nyt vuoden, enkä jaksaisi enää olla kipeä.
Tässä vaiheessa minulle tietenkin suositeltiin keskustelua selälleni sopivasta harjoitusohjelmasta personal trainerin kanssa siinä vaiheessa, kun olen liittynyt jäseneksi. Täytyy tunnustaa, että markkinointi upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin, ja hetken jo laskeskelin, olisiko minulla, köyhällä opiskelijalla sittenkin varaa jäsenyyteen. (Mainittakoon hintatason suhteuttamiseksi, että yliopistoliikunnan koko lukuvuoden liikuntatarra maksaa vähemmän kuin opiskelijan kuntosalijäsenyys kuukaudessa, ja ohjattuja tuntejakin on sen tarran hinnalla tarjolla paljon enemmän kuin kyseisellä kuntosalilla.) Saisihan siinä personal trainerin ja... Siihen se sitten jäikin. Tai no, solariumin käyttö kuuluisi myös hintaan, mutta kun minä en käytä solariumia.
Niinpä hylkäsin tarjouksen toistaiseksi, ja sanoin jääväni harkitsemaan asiaa. Jos töitä ja säännöllistä rahantuloa olisi, niin keskustelu olisi luultavasti ollut kovin toisenlainen, niin helppo nakki minä olisin sille markkinoijalle ollut. Liikuntakeskukselta lähdin kuitenkin pyöräilylenkille, ja ehdin siinä polkiessa jo miettiä, että ei herranjesta, kylläpä minuun on helppo vaikuttaa. Jäin miettimään personal traineria ja tavoitteellisempaa treenaamista, vaikka en keskustellessa osannut nimetäkään juuri selkeitä päämääriä harjoittelulleni.
Siinä polkiessa jotain kuitenkin kirkastui:
Ei minun tarvitse motivoida itseäni liikkumaan sillä, että maksaisin siitä kalliisti. Täytyy vain asettaa selkeämpiä tavoitteita, jotta liikunnasta tulisi mielekkäämpää. Tähän asti tavoitteenani on ollut jumppa ja lenkki silloin tällöin, mutta ehkä tarvitsisinkin jonkun päämäärän, jonka saavuttamiseen liikunta voisi olla väline. En tarkoita sitä, ettenkö haluaisi liikkua myös silkasta liikkumisen ilosta, mutta pelkkä "hyvää oloa" konkreettisempi tavoite olisi helpommin mitattavissa, ja siten myös voisin selkeästi sanoa, missä vaiheessa olen tavoitteideni saavuttamisessa.
Niinpä minulla on nyt tavoite: terve selkä.
Siitä kuitenkin lisää joku toinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti