"Enlaihdutaenlaihduta", mutta siltikin mittailin vyötärönympärystäni tänään kriittisellä silmällä katsoen. Vuodessa matka navasta takaisin napaan on kasvanut noin viisi senttiä. Jos siitä saisi edes pari pois, tulisi jo hieman voittajaolo. Eli KYLLÄ, MINÄ LAIHDUTAN. Se ei kylläkään näy ruokavaliossani juurikaan, kröh...
Mutta eilen ostin kaupan karkkiosastolta ainoastaan Fazerin salmiakkiaskin, enkä sitäkään ole vielä korkannut. Se on jemmassa muuttokarkeiksi, annoin nimittäin itselleni luvan napostella niitä vain torstaina ja perjantaina pakatessa ja kotimatkalla. Fazerin suolaiset salmiakit ovat oikeasti hyvää naposteltavaa, koska makua irtoaa niin, ettei tarvitse kaiken aikaa kiskoa mässyä naamaan. Ja pieniäkin vieläpä, mutta täyttä tavaraa! Vielä kun kehiteltäisiin samanlaisia hedelmäkarkkeja, onnessani popsisin niitä yksi kerrallaan. Täydelliseen kieltäytymiseen en pysty, niin pakko yrittää huijata itseään syömään edes vähemmän.
Arveluni päivittäisestä askelmäärästä muuten heittivät aivan hemmetisti. Kannoin askelmittariani mukana toissapäivän, ja sain kasaan noin 7000 askelta, mutta senkin vasta kun lähdin käpästelemään läheiseen rantaan kameran kanssa. Eli päivittäinen askelmäärä ilman "ylimääräistä" lenkkiä jää noin pariintuhanteen. Pitäisi siis tehdä tuollaisia käppäilyjä useamminkin, tulisi sekä muistoja että liikuntaa.
Eilen sitten kävelin kavereiden kanssa kauppaan, mutta askelmittari ei tullut mukaan, kun en keksinyt mitään fiksua tapaa saada sitä kuskattua kesämekon kanssa. (Askelmittari alushousuihin kiinni? Ei kuulosta hyvältä ajatukselta.) No, käveltyä tuli joka tapauksessa, se on tärkeintä.
Nappasin kameran kanssa pelleillessäni myös pari kuvaa itsestäni rantakallioilla. Vatsalla on tosissaankin tuhdin näköinen maggara, ja sitä katsellessani tuli ikävä kahden vuoden taa, jolloin olin kymmenen kiloa kevyempi. Se paino oli täysin epärealistinen minulle, joka olen aina ollut äidin sanoin "tyskeetä lihhaa", mutta olin normaalipainoinen yhä. Ei pitäisi haikailla niihin lukemiin, en nimittäin pääsisi niihin muuten kuin sairastumalla syömishäiriöön. Mutta jos pääsis ees alle kuudenkympin. Se tarkoittaisi kolmen kilon pudotusta. Liian iso pala? Todennäköisesti.
Suosittelen muuten aamubiisiksi Pariisin kevään Johnny Depp (Pankkiryöstäjän rakkaus) -biisiä. Tulee letkee ja keinuva fiilis. Ja siinä meikkauksen lomassa hytkytellessä kuluu ehkä vähän kaloreitakin, toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti